5. joulukuuta 2011

Unohtaminen

Tänään se tapahtui; unohdin esikoiseni toimitaterapiatunnin! Unohdin sen ihan täydellisesti. Vasta toimintaterapeutin soittaessa asia muistui mieleeni. Koska olimme juuri kaupungilla koko perhe, ehdimme kuitenkin piipahtaa terapeutin toimistolla terapiatunnin puitteissa. Haimme terapeutin kirjoittaman lausunnon osastojaksoa varten.

Lausunto oli odotetun mukainen ja nyt jäämmekin odottamaan OYS:n kantaa siihen, saammeko toimitaterapeutin puoltamalle terapialle toivomaamme jatkoa kertaviikkoisesti vuodeksi eteenpäin. Ja voi kunpa tyttöni saisi lisäksi jatkaa vielä samalla terapeutilla. Hän on kertakaikkisen taitava ja ihana, niin minun kuin tyttöni mielestä!

Mutta palatakseni unohtamiseeni. En voi käsittää, miten unohdin noinkin tärkeän menon. Minä, joka olen kävelevä kalenteri. Ehkä poikkeava päiväjärjestys sotki minunkin pasmani ;) Oli miten oli, näitä kallisarvoisia terapiakäyntejä ei saa enää jatkossa unohtaa.

Välistä jääneen terapiakerran vastapainoksi tytöt leipoivat ja koristelivat iltapuhteenaan pipareita. Neidit tykkäsivät hommasta valtavasti ja keskittyivät tehtävään kiitettävästi. Hienoja pipareita tuli! Alla esikoisen taidonnäyte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti