Lyhyesti kuulumisia

Elämässä tuntuu riittävän sen verran arkista hulinaa, etten ole ehtinyt pahemmin tätä blogini tynkää päivittämään... :)

Erityisistä  kuulumisista sen verran, että esikoinen on saanut helmilevynsä jo pari viikkoa sitten ja sen jälkeen se on ollut ahkerassa käytössä (tästä voisin yrittää jossain välissä kirjoitella ihan oman juttunsa). Esikoinen oppi nopeasti laittamaan helmilevyn itse paikalleen, joten meille vanhemmille jäi vain helmilevyn käytöstä muistuttaminen, kielen jumppaharjoitusten valvominen ja puhdistukseen liittyvistä asioista huolehtiminen.

Kelalta tuli iloksemme vammaituesta myös esikoisellemme myönteinen päätös. Perustuki myönnettiin vielä vuodeksi eteenpäin. Lisäksi myös esikoisen toimitaterapian jatkumiseen liittyvät asiat ovat viimein reilassa. Monta viikoa kaupungilta menikin päätöksen tekemiseen. Terapiakäyntejä myönnettiin keväälle vielä 15 kertaa. Ensimmäinen toimintaterapiakäynti oli viime viikolla.

Ja sitten vielä kuopuksen puheterapiasta. Kuten arvelinkin, kuopus ja puheterapeutti näyttävät tulevan hyvin keskenään juttuun. Välillä hitaasti uusille tuttavuuksille lämpenevä kuopuksemme otti terapeutin omakseen heti ensimmäisellä kerralla :)

Työssä, tarhassa ja terapioissa ravaamisen lisäksi olemme vapaa-ajalla luistelleet ja käyneet hiihtämässä.
Odottelen itse jo kovasti kevättä ja olen yrittänyt tuoda kotiin sisällekin ihanan keväisiä värejä, keltaista ja vihreää...

Tulipas tästä postauksesta taas melkoinen sillisalaatti. Nyt onkin kiire jo nukkumaan, aamuhan on taas ihan kohta :(

4-vuotistarkastuksen kinkkinen esikyselylomake

Juhlallinen ajanvarauspyyntö neuvolan 4-vuotistarkastukseen tipahti tänään postilaatikosta. Heräsin tosiasiaan, että pieni tyttöseni ei olekaan enää niin pieni.

Ajanvarauspyynnön mukana tuli pari kyselylomaketta. Toisessa aiheena "4-vuotias kotona", jossa kartoitettiin lapsen taitoja eri osa-alueilla ja lapsen persoonallisuutta. Sellainen tyypillinen neuvolan kyselylomake "osaako lapsesi pukea/riisua itse" ja "kestääkö lapsesi pettymyksiä" tyylisine kysymyksineen. Toinen kyselylomakkeista sen sijaan oli uudempi ja mielenkiitoisempi tuttavuus "lapsiperheen arjen voimavarat" nimeltään. Tässä lomakkeessa oli aiheena vanhemmuus ja lapsen hoito, parisuhde, perheen tukiverkosto, perheen terveys ja elämäntavat ja perheen elämäntilanne ja se sisälsi väittämiä.

Huomasin olevani kai liian konservatiivinen, koska väittämä "Pystymme keskustelemaan seksuaalielämästämme" hämmensi minua. Tavallaan ymmärrän mihin kysymyksellä tähdätään, mutta pidän seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä sen verran yksityisinä, parisuhteen sisäisinä asioina, joista en ole valmis rupattelemaan neuvolassa nelivuotistarkastuksen yhteydessä. Pitäisikö minun olla? Olenko liian tiukkis ja jäänyt ajatuksineni menneelle vuosituhannelle?

Kelan päätös kuopuksen terapiasta

Maanantaina kolahti postilaatikkoon jo odoteltu kirje Kelalta, päätös kuopukselle anotun puheterapian kohtalosta. Ja jippii, päätös oli hyväksytty! Kela myönsi tytöllemme tälle vuodelle 100 puheterapiakäyntiä ja 8 ohjauskäyntiä. Kyllä tällä terapiamäärällä pitäisi jo jonkin sortin tulosta alkaa tulla, jos on tullakseen.

Me vanhemmat tapasimme kuopuksen puheterapeutin heti tiistaiaamusta. Ensivaikutelman perusteella uskon, että kuopuksellamme tulee synkkaamaan hänen kanssaan hyvin, mikä onkin terapialle hyvä lähtökohta! Varsinainen terapia alkaa päiväkodissa ensi viikolla. Molemmat tyttömme ovat parasta aikaa flunssan takia kotihoidossa, joten tälle viikolle emme terapioita vielä sopineet.

Koska Kela myönsi terapian, saamme nuoremmasta tytöstämme nyt myös korotettua vammaistukea. Tukea ei kuitenkaan myönnetty takautuvasti viime syksyltä, liekö hakemukseen tullut joku virhe. Tällöinhän tyttömme kävi viikottaisessa puheterapiassa, joten edellytys perustuelle oli olemassa. Tämä seikka päätöksessä aiheutti lievän pettymyksen ja tulipa juteltua asiasta Kelalla aiemmin töissä olleen kälyni kanssa. Kuinkas sattuikaan, kälyni sattui tuntemaan päätöksen tekijän ja pyysi tätä soittamaan minulle. Niinpä selvisi sitten näppärästi mikä hakemuksessa oli mennyt vikaan. - Hakemuksen liitetenä olleessa epikriisissä ei mainittu puheterapian olleen viikottaista, joten tästä tarvitaan vielä erillinen todistus, mikäli viime syksyn kuukausilta halutaan perusvammaistukea takautuvasti saada. Onneksi kaupungin puheterapeutti lupasi sellaisen meille kirjoittaa. Valitus päätöksestä siis kehiin!

Ystävänpäiväkirjeitä

Me kaikki; minä, mieheni ja kuopus saimme viime viikolla esikoiseltamme "rakkauspostia". Minun saamassani viestissä luki seuraavaa: "Hei äiti! Haluatko rakastaa minua? T. Esikoinen".

Esikoinen on paneutunut ystävänpäivään suurella pietiteetillä. Päiväkodissa hän on kirjoittanut ystävilleen (perhetuttujemme lapsille) ystävänpäivätervehdyksiä ja harjoitellut samalla ystäviensä vaikeitakin sukunimiä ja yrittänyt miettiä heidän osoitteitaan. Yhdessä olemme vieneet näitä tervehdyksiä postiin.

Jottei rakas tyttöni jäisi ainakaan ihan ilman ystävänpäiväviestejä, hän tulee samaan viestin minulta, sekä pienen pienen yllätyksen <3

Leppoisasti luistellen

Paukkuvien pakkasten jälkeen lauha sää houkutteli meidätkin ulkoilemaan. Ja kylläpä olikin kiva ulkoilla leudossa talvisäässä. Kävimme mm. luistelemassa. Kuopus oli mukana luistemassa ensimmäistä kertaa.

Ensikertalaisena neiti pyllähti tuon tuosta, mutta sitkeästi jaksoi aina nousta ja jatkaa yrittämistään...

Esikoinen sen sijaan alkaa olla luistelussa jo yllättävän hyvä ja vauhtiakin piisasi.

Jokohan se minäkin ensi kerralla saisin otettua luistimet mukaan. En ole luistellut vuosiin. Lapsena rakastin luistelua, joten ehkä olisi jo aika käydä verestämässä vanhoja luistelumuistoja.