Laululintunen ja perhekuvaus

Esikoinen ei ole perinyt vanhempiensa ujousgeeniä. Tai ehkä paremmin sanottuna häntä ei näytä (ainakaan vielä) huolettavan mitä muut hänestä ajattelevat. Tästä ominaisuudesta olen hänelle hieman kateellinen. Itse tunnen helposti myötähäpeää muidenkin tekemisistä. Esikoistamme eivät äitinsä kaltaiset estot riivaa.

Esikoinen oli laulanut päiväkodissa jotain laulua ja sanoja lauluun oli etsitty netistä. Lopulta olikin paljastunut, että laulu on tyttöni ns. omaa tuotantoa. Kun hain hänet päiväkodista, oli laulun sanoja kirjoitettu talteen paperille yhden säkeistön verran. Tyttö totesi laulussa olevan kuusi säkeistöä ja lupasi, että laulu kirjoitettaisiin kotona loppuun. Sopi myös hoitajansa kanssa esittävänsä laulun kokonaisuudessaan päiväkotiryhmän päiväpiirillä.

Niinpä sitten illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa tyttö muisti laulun ja lupauksensa. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin tytön runoilla 6 säkeistöä ja minun antaa kynän sauhuta - dokumentoida tytön taiteellinen tuotos. Laulu saatiin valmiiksi ja tyttö oli sen lupausten mukaisesti päiväkodissa esittänyt. Ryhmässä oltiin innostuttu laulusta sen verran, että laulun sanoja mukaillen oli tehty vielä kunnon esitys, johon koko ryhmä oli osallistunut.

Esikoinen on aina rakastanut esiintymistä ja esillä olemista, vaikka hän ei varsinaisesti sosiaalinen luonne olekaan. Ihan pienenä oli kova työ pitää tyttö penkissä päiväkodin juhlissa. Esikoinen kun olis tahtonut mennä mukaan jokaiseen esitykseen. Esiintymisinto on vuosien saatossa ehkä hieman laantunut, silti tyttömme on edelleen laululintunen. Mukavaa nähdä kuinka tyttö osaa nauttia musiikista.

Sitten perhekuvauksesta. Kävimme viimein viime viikolla perhekuvassa, jonka olin osanut jo syksyllä. Kuvaajana Lumo Image. Kyllä kannatti käydä, hienoja kuvia saimme, nyt on enää jäljellä vain valitsemisen vaikeus. Kuopus jaksoi poseerata erityisen hienosti, katsoa kameraan ja hymyillä. Isosiskollaan katse harhaili enemmän. Kuvastaa hyvin tyttöjen luonteiden eroa tuokin.

Loma lusittu - akut ladattu.

... tai ei se mitään lusimista ollut, silkkaa mahtavuutta vain :) Sanoimme kymmeneksi päivää bye bye tylsille arkirutiineille nauttien yhdessäolosta ja kauniista kevätsäistä. Nukuimme pitkään ja valvoimme pitkään, kävimme pilkillä, pulkkamäessä, makkaranpaistossa, muutaman yön mummolassa, kylpylässä, kylästelemässä...  Paljon ehdimme, vaikka emme kiiruhtaneetkaan. Nyt on akut ladattu. Tosin lisälataus (pidempi loma) ei olisi pahiteeksi ollut sekään ;)

Parasta lomassa oli nähdä, kuinka tyttöset siitä nauttivat. Olivat kyllä tytöt lomansa ansainneet. Raukkaset kun joutuvat olemaan pitkiä "työpäiviä" päiväkodissa vanhempien juostessa tavisten oravanpyörässä, tavoitellessa tavisten tylsiä juttuja. Ajan puute. Siitähän sitä on aina huono omatunto, - paitsi lomalla.