Tyttöjen neljäs tutkimuspäivä takana. Päivä, jonka sisällöstä en tiedä paljoakaan, koska en ollut itse paikalla (vaan töissä). Niin se vain menee, kun ei ole itse paikalla, on elettävä sen tiedon varassa, mitä muista saa nyhdettyä. Tiedonmurusten.
Torstaina menen kuuntelemaan mieheni kanssa tyttöjemme diagnoosit ja kuntoutussuunnitelmat. Palaan sitten asiaan. Oikeastaan ei enää jännitä yhtään. Olen luottavaisin mielin. - Psykologi oli sanonut miehelleni tänään esikoisesta; "ehdottomasti ensi vuonna kouluun"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti