ja suvi suloinen.
Kouluvuosi on pitkä aika - ainakin lapsen elämästä. Katsoin vanhoja valokuvia ja minun kouluvuotensa päättävä ekaluokkalaiseni näyttää syksyn kuvissa selvästi pienemmältä tyttöseltä kuin nyt kesään kynnyksellä - tulevana tokaluokkalaisena.
Ensimmäinen kouluvuosi päättyy positiivisissa tunnelmissa, vuoden aikana tyttö on oppinut ja kasvanut oikeaksi isoksi koululaiseksi. Muutoksen oikein aistii tytöstä. Aistii hyvän olon. Tuntuu, että hänellä olisi kaikki nyt hyvin. Jopa pari kivaa leikkikaveria (jos ei nyt vielä sydänystävää) on koulusta ja iltapäiväkerhosta löytynyt.
Huomenna on vielä todistusten jako, sitten esikoiseni kirmaa ansaitulle kesätauolleen.
Kuopuksen ensi syksy on taas sitävastoin aiheuttanut päänvaivaa. Hän on ollut päiväkodissa pienryhmässä, jonka kaupunki lopettaa tämän kesän jälkeen. Nyt on mietinnässä mitä tilalle. Koska tytöllemme on hoitava taho suositellut pienryhmää ja päivähoitoa kuntoutuksellisista syistä alueemme kiertävä erityislastentarhanopettaja suositteli tytölleni paikkaa toisesta päiväkodista, siellä vielä toimintaansa jatkavasta pienryhmästä (kaupungilla on vakaa aikomus lakkauttaa kaikki, tai ainakin niin paljon erityisryhmiä, kuin mahdollista). Päiväkoti olisi tytölle jo kolmas päiväkoti, jossa hän tulisi olemaan. - Ja vain vuoden, koska kyseinen pienryhmä on tarkoitettu 3-5vuotiaille, eikä ryhmässä ole esiopetusta. Joka tapauksessa käymme tutustumassa uuteen ryhmään maanantaina ja teemme päätöksemme tutustumisen pohjalta. Toki täytyy myöntää, ettei pienen (ja hitaasti muutoksiin sopeutuvan) lapsen heittely paikasta toiseen tunnu kovin kivalta ja oikealta sekään, mutta onko se kuitenkin pienempi paha?
Mikäli tyttömme jää nykyiseen päiväkotiin, sijoitetaan hänet osaksi normaalia isompaa ryhmää. Vaikka ryhmään on haettu ryhmäavustajaa, on tosiasia se, ettei ryhmän työtekijöillä olisi siltikään resursseja antaa lapselle tarpeeksi hänen tarvitsemaansa erityishuomiota.
Edessä on nuoremman tyttömme kehityksen kannalta hyvin kriittinen vuosi. Kaikki vaihtoehdot kehittyä - tai olla kehittymättä, ovat vielä mahdollisia.
Vaikka elämässämme on tälläkin hetkellä asioita, jotka pohdituttavat, on kuitenkin yleisvire aurinkoinen ja positiivinen - meillä kaikilla. Helle on hellinyt meitä viime päivinä ja me olemme nauttineet elämästämme jokaisella solulla.
