Käytin tänään kesken työpäiväni esikoistamme hammaslääkärillä. Luulin, että kyseisellä hammaslääkärireissulla otettaisiin muotti helmilevykiskoa (vai mikä sen virallinen nimi nyt onkaan - en ole vielä oppinut) varten. Olin väärässä. Reissun saldona oli "vain" lähete kaupungin hammaslääkärille muottivaloksen ottamista varten. Lähetteen kirjoittamisen lisäksi sen verran kurkattiin tytön suuhun, että voitiin päättää mihin hampaisiin helmilevykiskon pinteet tullaan kiinnittämään.
Tutkimukset kestivät maksimissaan 15 minuuttia, mutta kaikkinensa koko reissu söi työpäivästäni täydet kaksi tuntia. Olisi ollut enemmän kuin mahtavaa, jos tämäkin suuhun kurkistus olisi saatu sisällytettyä taannoiselle tutkimusjaksolle, koska paikkakin oli sama. No, pääasia, että asiat kuitenkin etenevät. Saapa nähdä, kuinka kauan kestää, että saamme kaupungilta hammaslääkäriajan ja milloin varsinainen helmilevyhoito pääsee viimein alkamaan...
Byrokratian syövereissä asiat etenevät muutenkin verkkaisasti. Tutkimusjaksolla kirjoitettu suositus toimintaterapian jatkamisesta tytöllemme on jo muutaman viikon maannut kaupungin päättävän tahon pöydällä. Milloinhan varsinainen päätös mahdetaan tehdä. Toivottavasti pian. Välillä tuntuu, että tukiasioiden hidas järjestäminen on tahallista, eikä johdu resurssipulasta tms.
30. tammikuuta 2012
27. tammikuuta 2012
Blogivinkki
Netti on pullollaan hyviä blogeja, mutta saanen suositella teille yhtä tutustumisen arvoista: http://verneri.net/yleis/ajankohtaista/elamanmausta-tinkimatta.html .
Kuvaus lainattu suoraan blogista;
Kuvaus lainattu suoraan blogista;
"Satu Kreivi-Palosaari (43) on oululainen toimittaja, joka opiskelee teologiaa Itä-Suomen yliopistossa. Hän on neljän lapsen äiti. Nuorin lapsista on 7-vuotias Agu-poika, lievästi kehitysvammainen. Satu ihmettelee elämänmenoa blogissaan pääasiassa rennosti ja huumorilla. Joskus on saatava myös pysähtyä."
25. tammikuuta 2012
Rakas kuvapäiväkirja
Olemme ottaneet kuopuksellemme käyttöön joulukuisen tutkimusjakson jälkeen kuvapäiväkirjaan, tai oikeammin vihkoon, joka kulkee tytön mukana kodin ja päiväkodin väliä. Vihko on ollut kovalla käytöllä ja katselulla. Se on saanut osakseen kovaa, mutta pyynteetöntä rakkautta, joten sen sivut ovat jo hiirenkorvilla ja teipatut useampaan kertaan. Tyttö katselee vihkoaan mielellään yksin ja vielä mielummin esittelee sitä muille; meille vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille.Ovatpa päiväkodin muut lapsetkin kiinnostuneita tyttömme vihkosta. Kaikillehan sellainen olisi kiva! Vihkon olemassaolo on mahdollistanut sen, että tytömme pystyy viimein jakamaan jotain kotielämästään päiväkodissa ja toisin päin.
Vihkoa on täytetty usealla tapaa. Sinne on liimattu tytön päivän tapahtumiin liittyviä digikameralla räpsittyjä ja sen jälkeen tulostettuja kuvia, papu.netin kuvapankin kuvia ja muualta internetistä löytyneitä kuvia. Välillä vihkoon on piirretty ja lisäksi vähän myös kirjoitettu. Teksi on tarkoittettu vihkoa lukeville aikuisille selventämään vihkossa kuvitettuja asioita. Kun vihkon katsojalla on parempi kokonaiskuva, mitä kuopuksemme on touhuillut, pystyy katsoja myös paremmin esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä pikku neidille.
Suosittelen tällaista vihkoa ihan ehdottomasti kaikille niille, joilla on kertova puhe kaipaa treenausta! Myös esikoisellamme on vastaavanlainen vihko käytössä. Siellä on tosin enemmän tekstiä kuin kuopuksen kirjassa, koska esikoinen on lukutaitoinen ja pystyy siksi hyödyntämään kirjoitettua tekstiä kerronnan ja keskustelun tukena
Vihkoa on täytetty usealla tapaa. Sinne on liimattu tytön päivän tapahtumiin liittyviä digikameralla räpsittyjä ja sen jälkeen tulostettuja kuvia, papu.netin kuvapankin kuvia ja muualta internetistä löytyneitä kuvia. Välillä vihkoon on piirretty ja lisäksi vähän myös kirjoitettu. Teksi on tarkoittettu vihkoa lukeville aikuisille selventämään vihkossa kuvitettuja asioita. Kun vihkon katsojalla on parempi kokonaiskuva, mitä kuopuksemme on touhuillut, pystyy katsoja myös paremmin esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä pikku neidille.
Suosittelen tällaista vihkoa ihan ehdottomasti kaikille niille, joilla on kertova puhe kaipaa treenausta! Myös esikoisellamme on vastaavanlainen vihko käytössä. Siellä on tosin enemmän tekstiä kuin kuopuksen kirjassa, koska esikoinen on lukutaitoinen ja pystyy siksi hyödyntämään kirjoitettua tekstiä kerronnan ja keskustelun tukena
24. tammikuuta 2012
Vuorovaikutus- ja ryhmätaitojen kuntoutus
Esikoisellemme tarjottiin joulukuisen tutkimusjakson jälkeen mahdollisuutta pyrkiä vuorovaikutus- ja ryhmätaitojen kuntoutukseen, joka organisoidaan OYS:n lastenpsykiatrian osaston kautta. Ilmoitimme halukkuudestamme saada esikoisemme tälle kuntoutusjaksolle ja jäimme odottamaan yhteydenottoa ryhmäkuntoutuksen järjestäjiltä. Tänään posti toi mukanaan aihetta käsittelevän kirjeen.
Tulevan kevään aikana tullaan kerämään osallistujat uutta kuntotusryhmää varten ja siihen liittyen suoritetaan perheiden alkuhaastatteluita. Varsinainen ryhmä alkaa ensi syksynä. Kuntoutus järjestetään siten, että kuntoutettavien lasten ryhmä tapaa kertaviikkoisesti ja lasten vanhempien vertaistukiryhmä kolmen viikon välein.
Pidän peukkuja, että meidät hyväksyttäisiin mukaan. Järjestettävä kuntoutus kuulostaisi hyvältä "ei niin sosiaalisesti lahjakkaalle" esikoisellemme, eikä vertaistukikaan olisi näin vanhemman näkökulmasta yhtään hassumpi juttu. Sitä miten tämän kuntoutuksen kanssa käy, kuulemme vasta kevään korvalla, lumien jo sulatessa.
Tulevan kevään aikana tullaan kerämään osallistujat uutta kuntotusryhmää varten ja siihen liittyen suoritetaan perheiden alkuhaastatteluita. Varsinainen ryhmä alkaa ensi syksynä. Kuntoutus järjestetään siten, että kuntoutettavien lasten ryhmä tapaa kertaviikkoisesti ja lasten vanhempien vertaistukiryhmä kolmen viikon välein.
Pidän peukkuja, että meidät hyväksyttäisiin mukaan. Järjestettävä kuntoutus kuulostaisi hyvältä "ei niin sosiaalisesti lahjakkaalle" esikoisellemme, eikä vertaistukikaan olisi näin vanhemman näkökulmasta yhtään hassumpi juttu. Sitä miten tämän kuntoutuksen kanssa käy, kuulemme vasta kevään korvalla, lumien jo sulatessa.
11. tammikuuta 2012
Kouluasioita
Minä olen tuhlannut päiviä ja taas päiviä miettimällä esikoisemme koulujärjestelyjä. Eilen jopa yllätin itseni ajattelemasta aihetta kesken body pump tunnin (pitää se tässä oikein mainita, kun kerrankin sain aikaiseksi/ehdin/pääsin käymään yksin jossakin harrastukseksi laskettavassa)...
Tänään oli päiväkodilla palaveri, jossa päivitettiin ja läpikäytiin hojksia, sekä mietittiin samalla koulun aloittamiseen liittyviä asioita. Keskusteluissa kävi ilmi, ettei esikoisemme koulujärjestelyjen suhteen paljon vaihtoehtoja ole. Oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto on lähikoulumme pienluokka. - Eipä tule valinnan vaikeudesta enää stressiä ;)
Tytön tämänhetkinen diagnoosi "takaa" sen, ettei tyttöämme huolita kaupungin erityiskouluihin. Starttiluokka oli alueemme kiertävän erityislastentarhanopettajan mukaan lähinnä oppilaille, joilla on puutteita akateemisissa taidoissa, joten sitä ei tytöllemme suositeltu. Eikä eskarin kertaaminenkaan tunnu tällä hetkellä oikealta vaihtoehdolta. Tavalliseen luokkaan tyttömme ei sovellu myöskään, koska tarvitsee edelleen keskimääräistä enemmän aikuisen ohjausta. Mahdollisuudesta henkilökohtaiseen avustajaan ei kukaan osannut sanoa mitään, mutta luulen sen olevan osastoa "ei tule tapahtumaan" ja taidan antaa asian selvittelyn siltä osaa muutenkin olla.
Onneksi sattui niin, että alueellinen pienluokka on juuri lähikoulussamme, joka vielä sijaitsee melko lähellä kotiamme, joten koulumatka ei tule olemaan pitkä ja on kaiken lisäksi vielä turvallinen - se ei sisällä ainuttakaan autotien ylitystä (tosin tyttömme tuskin tulee ihan vähään aikaan kulkemaan tätäkään reittiä ilman aikusta). Koulu on muutenkin Oulun kaupungin kouluksi pieni. Jos olen oikein ymmärtänyt on koulussa kutakuinkin 120 oppilasta ja se kattaa luokat 1-6. Pienluokalla oppilaita on yhteensä 10 ensimmäisen ja toisen luokan oppilaista. Oppilaat integroituvat tietyillä tunneilla (esim. musiikki, liikunta) osaksi isompaa luokkaa. Lisäksi pienryhmän tunteja on porrastettu, joten luokassa on harvemmin yhtä aikaa läsnä kaikki 10 oppilasta. Pienluokalla on myös ryhmäkohtainen avustaja.
Kelton mukaan pienryhmiin on tunkua, mutta hän lupasi pitää tyttömme puolia silloin, kun luokalle ollaan valitsemassa oppilaita. Hakijoita kun on yleensä enemmän kuin oppilaspaikkoja. B-suunnitelmaa siltä varalta, ettei tyttömme paikkaa ryhmästä saisi, ei meillä ainakaan toistaiseksi ole. - Eletään siis yhden kortin varassa :)
Onneksi koulun alkuun on vielä aikaa kuukausia, eikä asiaa tarvitse siksi vähään aikaan kovin aktiivisesti miettiä, kunhan nyt vielä netissä lähiaikoina täyttelisi hakemuksen koulupaikan saamista varten. Muutoin keskityään saamaan tytön eskari kunnialla loppuun.
Tänään oli päiväkodilla palaveri, jossa päivitettiin ja läpikäytiin hojksia, sekä mietittiin samalla koulun aloittamiseen liittyviä asioita. Keskusteluissa kävi ilmi, ettei esikoisemme koulujärjestelyjen suhteen paljon vaihtoehtoja ole. Oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto on lähikoulumme pienluokka. - Eipä tule valinnan vaikeudesta enää stressiä ;)
Tytön tämänhetkinen diagnoosi "takaa" sen, ettei tyttöämme huolita kaupungin erityiskouluihin. Starttiluokka oli alueemme kiertävän erityislastentarhanopettajan mukaan lähinnä oppilaille, joilla on puutteita akateemisissa taidoissa, joten sitä ei tytöllemme suositeltu. Eikä eskarin kertaaminenkaan tunnu tällä hetkellä oikealta vaihtoehdolta. Tavalliseen luokkaan tyttömme ei sovellu myöskään, koska tarvitsee edelleen keskimääräistä enemmän aikuisen ohjausta. Mahdollisuudesta henkilökohtaiseen avustajaan ei kukaan osannut sanoa mitään, mutta luulen sen olevan osastoa "ei tule tapahtumaan" ja taidan antaa asian selvittelyn siltä osaa muutenkin olla.
Onneksi sattui niin, että alueellinen pienluokka on juuri lähikoulussamme, joka vielä sijaitsee melko lähellä kotiamme, joten koulumatka ei tule olemaan pitkä ja on kaiken lisäksi vielä turvallinen - se ei sisällä ainuttakaan autotien ylitystä (tosin tyttömme tuskin tulee ihan vähään aikaan kulkemaan tätäkään reittiä ilman aikusta). Koulu on muutenkin Oulun kaupungin kouluksi pieni. Jos olen oikein ymmärtänyt on koulussa kutakuinkin 120 oppilasta ja se kattaa luokat 1-6. Pienluokalla oppilaita on yhteensä 10 ensimmäisen ja toisen luokan oppilaista. Oppilaat integroituvat tietyillä tunneilla (esim. musiikki, liikunta) osaksi isompaa luokkaa. Lisäksi pienryhmän tunteja on porrastettu, joten luokassa on harvemmin yhtä aikaa läsnä kaikki 10 oppilasta. Pienluokalla on myös ryhmäkohtainen avustaja.
Kelton mukaan pienryhmiin on tunkua, mutta hän lupasi pitää tyttömme puolia silloin, kun luokalle ollaan valitsemassa oppilaita. Hakijoita kun on yleensä enemmän kuin oppilaspaikkoja. B-suunnitelmaa siltä varalta, ettei tyttömme paikkaa ryhmästä saisi, ei meillä ainakaan toistaiseksi ole. - Eletään siis yhden kortin varassa :)
Onneksi koulun alkuun on vielä aikaa kuukausia, eikä asiaa tarvitse siksi vähään aikaan kovin aktiivisesti miettiä, kunhan nyt vielä netissä lähiaikoina täyttelisi hakemuksen koulupaikan saamista varten. Muutoin keskityään saamaan tytön eskari kunnialla loppuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)