15. elokuuta 2012

Ekaluokkalainen, lyhyt helmilevy update ja muut kuulumiset

Esikoinen on nyt koululainen, kuopus on aloittanut päiväkodin pienryhmässä, minulla loppui kesälomat ja työarki alkoi, mieheni on saanut ennakkoirtisanomisilmoituksen. Elokuu toi siis mukanaan nipun uusia asioita.

Ensiksi siitä tärkeimmästä häppeningistä eli uudesta ekaluokkalaisesta. Pitkä koulutaival on nyt virallisesti korkattu, pari päivää monen vuoden urakasta jo onnellisesti takanapäin. Vielä koulunkäynti maistuu ja tytöstä tuntuu kivalta olla jo "iso" koululainen, vaikka eilen mieheni olikin poiminut koulusta kyytiinsä kyynelsilmäisen tytön. Hetken oli sanonut vihaavansa koulua, koska siellä on aina niin kiire. Pahan mielen oli kai aiheuttanut se, ettei hän ollut ehtinyt ruokailla verkkaiseen tyyliinsä, johon kuuluu yleensä santsilautanen jos toinekin. Nyt oli pitänyt kiiruhtaa välitunnille ja vesilasiansakaan hän ei ollut ehtinyt omien sanojensa mukaan juoda loppuun. - Paljon siis on uutta opittavaa meidän pienellä ekaluokkalaisella; itsestään ja tavaroistaan huolehtimisessa eritoten. Niin ja tietysti koulun tavoille oppimisessa. Lisäksi äidin toiveena on tietysti se, että tyttö tuntee kuuluvansa joukkoon, eikä tunne itseään yksinäiseksi tai syrjityksi.

Sitten lyhyt katsaus helmilevyhommiin. Esikoisella oli eilen kontrolli foniatrisen polille helmilevyhoitoon liittyen. Helmilevyhoitoa jatketaan edelleen. L:n ja S:n ääntyminen oli parantunut sitten vuoden alun ja R-kirjaimen löytyminen ei myöskään fonin polin puheterapeutin mukaan ole enää kovin kaukana :)

Seuraavaksi kuopuksesta. Kuopuksen tarhavuosi uudessa ja pienemmässä ryhmässä on alkanut hyvin. Ryhmä oli hänelle jo hieman tuttu, olihan se isosiskonsa vanha ryhmä. Kuopus tuntee nyt olonsa isoksi, koska on päässyt samaan ryhmään kuin missä esikoinenkin oli viime tarhavuoden ;) Lomakauden jälkeen myös puheterapia on saanut jatkoa ja puheterapeutin mukaan kuopuksemme on edelleen innokas opiskelija.

Itse totuttelen taas työarkeen ja olen toipumassa flunssasta. Kameran latausjohto meni hukkapiiloon kesken kesäloman ja olo on ollut siksi hiukan orpo. Kesäkuvat jäivät melkoisen vähiin, kun on pitänyt kamerakännykällä pärjätä.

Koska pitäähän tekstissä kuva olla, niin lopuksi tähän kännykällä räpsäisty kuva pihamme vanhasta omenapuusta. En tosin tiedä onko ihan oikea omenapuu vai koriste sellainen (?) Joka tapauksessa minua pohjoisen tyttönä edelleen ihastuttaa se, että puu voi tuottaa muutakin satoa kuin käpyjä. Mainittakoon, ettei tässä nimenomaisessa puussa kasvanut viime kesänä omenan omenaa. Nyt omenoita on tulossa ainakin minun mittapuuni mukaan paljon.