Kuopukselle Kela myönsi jatkot puheterapiaan taas vuodeksi eteenpäin. Onneksi näin! Välillä meinaa iskeä epätoivo, että miten tuo nuorimmainen koskaan oppii kunnolla puhumaan, kun ei vieläkään oikein ymmärrä mitä mikäkin kysymyssana tarkoittaa ja neitihän täytti maaliskussa jo 5 vuotta. Olen yrittänyt ottaa asenteen, etten noita tulevia paljon miettisi, vaan tässä hetkessä elelisin, etten ihan huolien alle murenisi. Mukavampi se näin on. Ja jottei totuus unohtuisi, niin kyllähän se tuo kuopuskin oppii koko ajan lisää tätä suomenkieltä.
Esikoisellakin on kai koulussa mennyt paremmin. Kai piti lisätä tuohon edelliseen lauseeseen siksi, ettei olla enää tuosta koulusta niin paljon kotonakaan juteltu - tytön omasta tahdosta. Mutta neidistä silti aistii, että asiat olisivat paremmin kuin mitä syksyllä, eikä tosiaan mitään isompia kiusaamishommia ole tullut enää esille. Kiitos opettajalle, joka on tomerasti hoitanut tyttöni asioita kuntoon!
Esikoisen kanssa kävin tässä taannoin lasten psykiatrian polilla esittäytymässä. Siellä piti olla työryhmän kanssa palaveri, mutta työryhmä olikin kutistunut yhteneen lääkäriin ja käynnillä lähinnä juteltiin niitä näitä. Toukokuulle olisi luvassa asperger testejä, vaikka jotenkin tuntuu, että liekö ne kuinka tarpeellisia. Tällä hetkellä kun tuntuu tuo tuki olevan jo muutenkin riittävää. On pienluokkaa, sosiaalisten tilanteiden kerhoa ja viikottaista puheterapiaa. Mutta toki me testeihin ollaan menossa :) Eihän niistä muuta haittaa ole kuin jo muutenkin loputtomat työaikajärjestelyt.
Lopuksi sitten tuohon lahjonta-osioon... Täytyy tunnustaa, ettei esikoisemme, joka on siis jo ekaluokkalainen osannut hetki sitten sitoa vielä kengännauhojaan. Puolitoista vuotta sitten hän asiasta hieman innostui ja harjoitteli kengännauhojen kanssa muutaman kerran, mutta sitten se jäi. Motivaatiota tytöllä ei tuntunut asiaan olevan, emmekä liioin me vanhemmatkaan olleet asian suhteen kovin aktiivisia.
Tässä muutama päivä sitten ihastelin netissä serkkuni tytölleen tilaamaa Oopsy Daisy Baby -merkkistä tylliunelmaa. Ja koska isokokoinen esikoiseni on kasvanut ketjumyymälöiden prinsessapukujen kokotaulukoista yli, aloin itsekin lämmetä näille ihanille ja runsashelmaisille tyllihamosille. Niinpä sitten lupasin tytölleni ostaa hänelle kyseisen prinsessahameen, kunhan hän vain ensin opettelisi sitomaan kengännauhat. Tyttö oli hameesta ihan myyty ja motivaatio kengännauhojen sitomisen opetteluun oli silmin nähtävissä ;)
Enpä ollut ajatellutkaan, että oppimattomuuden syy olikin lähinä vain pelkästään tuo motivaation puute. Olin ajatellut, että tytön pienimuotoinen hienomotoorinen kömpelyys tekisi opettelusta hankalaa, mutta vielä mitä. Eihän siihen mennyt kuin hetki, kun tyttö onnistui omin avuin kengännauhat ensimmäisen kerran sitomaan. Tosin harjoittelua on vielä luvassa, sillä palkkio annetaan vasta kun nauhojen sitominen sujuu "suit sait sukkelaan".
Oopsy Daisy Babyn mekkoja Suomessa myyvät ainakin Pikku Helene, Metsola ja Lasten Taikamaa. Ensin mainitussa mekot olivat huomattavasti edullisempia kuin kahdessa viimeisessä (ilman alekoodeja). Harmi vain, ettei sopivaa kokoa sieltä löytynyt. Ulkomaisista nettikaupoistakaan en näitä hameita onnistunut oikeassa koossa edukkaammin löytämään. Metsolan ja Taikamaan n. 80e hinta hameesta (ilman postikuluja) tuntui liian kalliilta. - Niinpä piti ottaa google avuksi.
Viimein satuin löytämään Englannista nettikaupan, joka möi vastaavanlaisia hameita, mutta hieman edukkaammin, n. 30 punnalla. Toki hameelle tulee silti postikulujen kanssa hintaa, mutta kyllä minä sen n. 50e olen valmis pulittamaan tuosta jalosta kengännauhojen sitomisen taidosta. - Tilauksen tein tänään. Tällainen ihanuus on tytölle tulossa (tytön koossa oli tuollakin aika vähäinen valikoima) täältä. Kesäksi pitää ostaa vielä kotioloihin nauhakengät, jotta tyttö pääsee sitomaan kengännauhoja in action.
PS. Esikoisella on uusi helmilevy. Lupaan laittaa pian juttua siitä :)
