Tarkkailun alaisena

Ensi viikolla alkaa SE; tyttöjen osastojakso Foniatrian päiväyksikössä. Esikoinen odottaa innolla. Kuopus ei tiedä vielä mitä on tulossa. Minua jännittää, pelottaa ja ahdistaa. Ahdistaa se, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Minkälaista diagnoosia sieltä pukkaa...

Pari sanaa terapioista

(Tähän jälkikäteen lisätty kommentti... luin vanhoja blogitektejäni läpi ja tästä asiasta olin näköjään kirjoitellut aiemminkin.... antekee anteeksi.)

Koska Kela ei korvaa esikoisemme kuntoutusta, käytämme niitä terapiapalveluita, joita Oulun kaupungilla on tarjota; kaupungin järjestämää puheterapiaa ja kaupungin kustantamia toimintaterapiapalveluita (ostetaan yksityiseltä kaupungin määräämältä palveluntarjoajalta). Kuljetukset terapioihin on järjestettävä itse ja terapiat järjestetään palvelun tarjoajan tiloissa. Terapiatunnit on ns. toimistoaikaan (ja meidän työajallamme), joten terapiakäyntien sovittaminen arkipäivään vaatii jatkuvaa aikataulujen sumplimista.

Kaupungin puheterapia on mielestäni laadukasta (tosin minulla ei ole vertailukohtaa), mutta resurssipulasta(?) johtuen syystä tai toisesta peruttuja terapiakertoja ei siirretä toiseen ajankohtaan. Ne jäävät kokonaan pitämättä. Puheterapeutti voi joutua perumaan terapiakerran esim. koulutuspäivänsä tai vaikkapa lomapäivänsä vuoksi. Tähän tulee tietysti lisäksi myös omat pääosin sairastelusta johtuvat perumiset. Näistä syistä johtuen viikottaista terapiatuntia ei ole ihan joka viikko.

Esikoisemme sai kaupungilta maksussitoumuksen 20 toimintaterapiakertaan (joista 15 kertaa järjestetään terapiantarjoajan työtiloissa ja 5 kertaa päiväkodilla). Terapiakerrat järjestetään tämän syksyn aikana. Käytännössä tätäkin terapiaa on n. kerta/vko. Äitinä olen ollut todella tyytyväinen tyttömme saamaan terapiaan, joka on keskittynyt hienomotoriikan kehitystä tukeviin harjoitteisiin. Terapian tuloksia on jo nähtävissä. Esim. kynäote on parantunut selkeästi. Olisi mahtavaa, mikäli terapia jatkuisi vielä keväänkin, mutta terapian jatkumisesta ei tässä vaiheessa ole minkäänlaisia takeita tai tietoa. Joulukuun alun tutkimusjaksolta saatavilla suosituksilla on terapian jatkumisen kannalta suuren suuri painoarvo.

Älypää

Tekisi mieli kirjoittaa jotain, mutta ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa. Taas vasta deletoin viimeisimmän tuotokseni, koska sain itseni kiinni taas kerran vatvomasta samoja asioita. Toistamasta itseäni.

Perheellemme kuuluu tavallista arkea, tai ainakin melkein. Epätavallista on, että mieheni on kertausharjoituksissa ja allekirjoittanut siis pyörittää koko huushollia yksin ja yksinoikeudella.
Vuorokauden kokemuksella voin (vielä) sanoa ettei tunnu missään.

Aamulla esikoiseni jaksoi huvittaa minua taas kerran. Esikoistyttöni halusi katsoa lastenohjelmien sijaan älypää tietopeliä, siis sitä joka pyörii joillakin kanavilla ns. täyteohjelmana. Ja niin sitten katsoikin, sen aikaa että sain saatettua loppuun omat pakolliset ja vähäiset aamutoimeni. Sitten telkkari kiinni ja 100% keskittyminen tyttöihini. Yritti vielä poloinen tallentaa tätä älypäätä myös digiboxille. Lupasin, että tyttöni saa kokeilla pelata kyseistä peliä tänään illalla netistä. Josko siitä pelistä löytyisi vaikka joku lapsille sopivampi versio, jota voisi vähän kokeilla. Lopuksi täytyy vielä mainita, että esikoiseni "telkkarisuosikki" oli pienenä "TV Shop", siinäpä vasta mainio ohjelma lapsosien seurattavaksi :D