Kun tyttömme oli ihan pieni, emme huomanneet hänen kehityksessään mitään poikkeavaa. Ensimmäiset sanat tulivat n. 10kk ikäisenä ja kävelemään tyttömme oppi n. 1v2kk vanhana. Tyttömme ollessa n. puolitoistavuotias, totesimme puheenkehityksen lähteneen liikkeelle melko verkkaisasti. Emme kuitenkaan osanneet olla huolissamme, sillä aina joku tiesi kertoa, että "siskon kummin kaiman" lapsikin oli oppinut myöhään puhumaan ja puhui nyttemmin kuin ruuneperi. Siispä odottelimme niin tapahtuvaksi meilläkin, tulihan jo jonkin verran yksittäisiä sanoja ja jopa pari lausettakin, esim. "äiti anna". Yhdeksi syyksi hitaaseen puheen kehittymiseen epäilimme korvatulehduskierrettä, josta lapsemme kärsi lähes 2-vuotiaaksi asti.
Kahden vuoden iässä tyttö matki jonkin verran mm. lastenohjelmista kuulemiaan lauseita ja erittäin hyvän muistin omaavana hän tuntui oppivan laulujen ja erilaisten lorujen sanat lähes ensikuulemalta. Laulamisessa tyttö loisti ja sanojen ääntäminen oli varsin selvää. Spontaanimpaa puhetta tuli edelleen vähän. Innostuessaan tyttö saattoi vispata käsiään ja pomppia paikallaan. Hyvää ruokaa syödessään "mumisi". Nämä tuntuivat vain hassuilta ominaistavoilta, eivät mitenkään huolestuttavilta tai epänormaaleilta. Ennen toista syntymäpäiväänsä tyttömme osasi laskea luotettavasti kymmeneen ja 2,5-vuotiaana osasi luetella numeroita ykkösestä ainakin 150 asti.
3-vuotis neuvolassa tehtävien tekeminen ei oikein sujunut ja meille suositeltiin puheterapeuttia. Ajattelimme kuitenkin antaa tytölle aikaa kehittyä rauhassa. Lisäksi selittelimme neuvolan "epäonnistumista" sillä, että kyseinen neuvola oli tytölle paikkana uusi ja siellä oleva hoitaja hänelle tuntematon. Lisäksi olimme liikkeellä tytön päiväuniaikaan. - Emme siis nähneet vieläkään mitään "hälyttäviä" ongelmia, kaikelle tuntui olevan aina selitys. Toki taustalla alkoi velloa lievä huolestuminen. Saimme kuitenkin osaksemme rauhoittavia kommentteja.
Koska saimme toisen lapsemme esikoisemme ollessa 2v9kk, oli esikoinen kanssani kotona ollessaan 2,5-3,5 vuotias. Kokonaan kuivaksi hän oppi melko tarkalleen 3-vuotiaana ja sen jälkeen ei vahinkoja ole yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta koskaan sattunut.
Yöt tyttömme on nukkunut aina hyvin ja hän on aina ollut ns. helppo ja kiltti lapsi. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja yksin keskittyen hänelle mieluisiin askareisiin.
3,5 vuotiaana tyttömme meni takaisin päiväkotiin. Hoitajilta talkoi tulla viestiä, että tyttömme kanssa oli ongelmia esim. siirtymätilanteissa, mm. itkuisuutta. Tämä oli meille uutta, koska kotona kaikki sujui suht hyvin, eikä vastaavia ongelmia ollut tullut aiemmin ilmi. Kotioloissa tyttö tuntui ymmärtävän arkielämään liittyvät puheet melko hyvin, mutta tarhassa nämä puheenymmärtämisen ongelmat alkoivat näkyä entistä selvemmin. Päiväkodissa ruvettiin käyttämään pictoja ja tyttömme vuoksi hänen päiväkotiryhmäänsä palkattiin ryhmäavustaja. Tyttömme ollessa n. 4 vuotta hän kävi puheterapeutin ja lastenlääkärin arvioitavana. Tilannetta ei pidetty edelleenkään hälyyttävänä. Lastenlääkärin luona käynti ei johtanut jatkotutkimuksiin ja puheterapia jäi välillä jopa puolen vuoden tauolle, "koska kiirettä ei ollut".
Tytön katsekontakti on ollut lähiomaisten keskuudessa aina normaali, itselleen tuntemattomien ihmisten kanssa hän saattaa vältellä katsekontaktia. Tyttömme on täyttänyt juuri 6-vuotta, eikä tämä vaikuta olevan enää isokaan ongelma, jos se nyt ongelma on edes koskaan ollut.
Tyttömme oppi muumitietokoneen avulla tunnistamaan kirjaimet täytettyään 4-vuotias ja hänen ollessaan n. 4,5-vuotias totesimme hänen osaavan lukea. Se tuntui absurdilta. Tyttömme osasi lukea esim. sadun lastenkirjasta, mutta hän ei esim. kyennyt kertomaan selkästi päiväkotipäivästään. Kertovaa puhetta oli siis vähän. Nyttemmin sitä on toki jo enemmän, mutta ei tyttö mikään tarinaniskijä ole vieläkään. Ja tuosta lukemisesta sen verran, että aluksi epäilin hyvinkin vahvasti, ymmärtääkö tyttö lainkaan lukemaansa. Nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, että ainakin suurimmilta osin ymmärtää.
Myös sanojen taivutus, kysymyssanat ja "sinä" ja "minä" käsitteet ovat tuottaneet hänelle ongelmia. Vieläkään ei aina ymmärrä mitä kysytään ja vastaukset saattavatkin siksi olla vähän asian vierestä.
Tyttömme ei ole koskaan ollut kiinnostunut piirtämisestä tai ylipäänsä askartelusta. Eikä pukemisesta. Käytännössä ei siis yhdestäkään asiasta, jossa vaaditaan ns. hienomotorisia taitoja. Näissä asioissa tyttö vaatii tukea, tai muuten hän "unohtuu haaveilemaan". Karkeamorisesti tyttö on kehittynyt ikätasonsa mukaisesti.
