Ekaluokalle

Onpas ollut kiireinen viikko! Kolmen arkipäivän sisään  työajallemme mahtui 5 tyttöjen "erityistä" menoa, joten työajoissa on ollut sumplimista ja autolla on ajeltu ahkerasti ympäri kaupunkia. Onneksi nyt on viikonloppu!

Esikoiselle kuuluu koulurintamalta seuravaa: hän on ensi viikolla siirtymässä pois pienluokasta "tavalliseen" ekaluokkaan. Näin siksi, koska pienluokassa on ollut rauhatonta ja opettajan mielestä kahden oppilaan siirto pois luokasta tuntui ainoalta vaihtoehdolta yrittää saada pienluokan villi meno rauhoittumaan ja siirretyille oppimisrauha. Me vanhemmat - ja tyttömme, suhtaudumme siirtoon positiivisin mielin. Vaikka pulpetin paikka tytöllä muuttuukin ja tyttömme lukujärjestys muuttuu uuden ekaluokan lukujärjestykseksi,  jää hän vielä virallisesti pienluokan oppilaaksi. Näin hänelle pystytään irroittamaan avustaja ainoaksi tunniksi jolla hän on ylimääräistä apua tarvinnut; käsityötunneille.

Osastojakson paperitkin tulivat jo hyvän aikaa sitten ja Kelalle on laitettu jo hakemukset vetämään. Nuorimmaisellemme tuli diagnoosiksi kielellinen erityisvaikeus F80.2 (puheen ymmärtämiseen painottuva). Hänen epikriisissään luki myös, että tytölle suositellaan päiväkotihoitoa kuntoutuksellisista syistä. Vielä en oikein tiedä, mitä tuo suositus tarkoittaa lapselle, joka jo muutoinkin joutuu olemaan päiväkotihoidossa työssä käyntimme vuoksi...

Kiusaamista

Tänään esikoiseni opettaja soitti koulusta. Kertoi, että tyttöä oli kiusattu niin, että siihen oli pitänyt puuttua. Tytön koulureppu oli täytetty lumella. Luokan ovi oli jäänyt välitunniksi lukitsematta ja niinpä yksi luokan pojista oli ilmeisesti samalla luokalla olevan tytön idean seurauksena vienyt tyttöni reppuun ison kasan lunta. Asia oli paljastunut ymmärtääkseni seuraavan tunnin loputtua, kun opettaja oli käskenyt lapsia laittamaan kotitehtävämonisteen reppuun. Esikoinen oli alkanut itkemään ja kertonut repussaan olevan lunta :(

Syyllinen on tekonsa tunnustanut ja tämän lapsen kotiin ilmoitettu asiasta. Esikoista asia ei näytä isommin vaivaavan, ainakaan ulospäin, mutta itselläni on asiasta valtavan paha mieli. Miksi minun kiltti ekaluokkalaiseni joutuu kokemaan tällaista? Tyttö, joka ei tee pahaa kärpäsellekään.

Tutkimusjaksolta

Viime viikolla loppui kuopuksen 1,5 viikon tutkimusjakso vai pitäisikö sanoa kuntoutuskartoitus (?) foniatrian osastolla. Tällä kertaa kuopukselle tehtiin myös psykologiset testit ja niissä kielellinen osaaminen asettui ikäryhmänsä erittäin heikolle tasolle. Koska ei-kielellisellä puolella ei viivettä ikätasoon verrattaessa ilmennyt, tyttöllä luokitellaan olevan vaikea kielellinen erityisvaikeus. Vuoden päästä on uusi viikon jakso, jossa päivitetään tytön kuntoutussuunnitelmaa. Nyt puheterapia jatkuu ennallaan; kaksi kertaa viikossa Kelan kustantamana (tai sanotaanko, että toivottavasti jatkuu - sillä päätöstä, kuten ei myöskään hakemusta, ole asiasta vielä tehty).

Testeissä kuopuksen sanavarasto todettiin hyväksi, mutta puhe on vielä melko jäsentymätöntä ja tytöllä on vaikeuksia ymmärtää pelkän kuulon varassa saatua informaatiota. Esimerkiksi kysymyssanat ja sijamuodot tuottavat vaikeuksia ja menevät sekaisin (eli samat asiat kuin isosiskollaan aikanaan).
Mitä todennäköisemmin kuopuksemme tullee saamaan vuoden kuluttua suosituksen pidennetystä oppivelvollisuudesta.

Kuopuksen tulevaisuuden suhteen asiantuntijat olivat kuitenkin toiveikkaita. Kuopuksella on kielen rakennusaineet kasassa, nyt vain pitäisi oppia niitä rakennusaineita käyttämään oikein. Tytön kielelliset kyvyt ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet viiveestä huolimatta mukavasti. Toivoa tuo myöskin isosiskon edistyminen; hän oli myös viikon tutkimusjaksolla ja hänen kielenkehityksensä todettiin olevan nyt kutakuinkin ikätasoistaan (hip hurraa!).

Esikoisen kohdalla helmilevyn käyttöä päätettiin jatkaa vielä edelleen puolisen vuotta ja helmilevyn mallia tullaan samalla hieman muuttamaan. Jaksolla esikoiselle ei tehty tällä kertaa psykologin testejä resurssipulasta johtuen, mutta tyttö sai lähetteen psykiatrian puolelle asperger epäilyn vuoksi.

Lisäksi molemmat tytöt saivat lähetteen fysiatrian polille. Esikoisen kohdalla mietitään mahdollista toimitaterapiajaksoa vielä tälle keväälle ja siksi tehdään vielä toimintaterapeutin arvio. Kuopus taas astuu kävellessään toisella jalalla sisäänpäin (kuten kai minäkin), joten mahdollisten tukipohjallisten tarpeellisuus selvitetään. Lisäksi kuopuksella on lievää karsastusta, joka pitää ottaa 5-vuotisneuvolassa puheeksi. Kuopusta pyydettiin myös mukaan erääseen tutkimukseen, joka sekin toisi tullessaan ylimääräisiä juoksuja työpäivien lomaan. - Eipä käy arki pitkäveteiseksi ;)

Mutta se sairaskertomuksista, meillä jatkuu tavallinen ihana arki :)