Olen viettänyt viikonloppua tyttöjeni kanssa kolmistaan mieheni ollessa kisareissullaan. Kun sain eilen tytöt nukkumaan ja itselleni ihan omaa aikaa vajosin mietteisiini muistelemaan mennyttä, muistelemaan meidän perheemme taivalta tyttöjen erityispiirteiden maustamana. Luin kaikki julkaisemani vähäiset blogikirjoitukset läpi palatakseni hetkeksi menneisiin tunnelmiini ja mietteisiini. Kuten varmasti arvaatte, sain todeta monen asian muuttuneen menneistä ajoista. Kenties suurin muutos on tapahtunut minussa itsessäni; ajan saatossa suurin epävarmuus ja pelkoni tulevasta, siitä miten työttöni tulevat pärjäämään tässä välillä julmassakin maailmassa, on vaihtunut suureen toivoon. - Entä jos tällä tarinalla olisikin onnellinen loppu?
Kävin tyttöjen kanssa eilen ystäväni perheen luona. Ystävälläni on samanikäiset lapset kuin minulla. Esikoinen ja ystäväni esikoisen leikit sujuivat hyvin yksiin ja he leikkivät yhdessä koko 3,5 tuntisen vierailumme ajan. Esikoinen kertoi hänellä olleen "todella mukavaa". Tyttöni on aina pitänyt ystäväni esikoista omana ystävänään, mutta leikeistä heillä ei aiemmin, vielä noin vuosi sittenkään, tahtonut tulla mitään. Tyttöni jättäytyi silloin helposti aloitetuista leikeistä pois ja alkoi puuhailemaan omia juttujaan.
Yhtenä edistysaskeleena menneeseen mainittakoon niinkin arkinen asia kuin hiustenpesu. Olen joskus aiemmin kirjoittanut tänne blogiin tyttöjen hiustenpesuun liittyvästä vaikeudesta. Ennen hiustenpesutilanteet olivat kaoottisia kuopuksen huutaessa hysteerisenä ja myös esikoisen kokiessa koko operaation epämiellyttäväksi. Onneksi enää ei ole näin, jopa kuopus antaa pestä hiuksensa ilman huutoa ja pelkäämistä.
Myös kuopuksen yli puolet hänen elämästään jatkunut kakan panttaus alkaa helittää. Laksatiivien käyttö on tänä syksynä lopetettu kokonaan. Välillä jo tyttö hakeutuu oma-aloitteisesti vessaan kakka-asioille, joskus hän tarvitsee vielä muistutusta asiasta, mutta tuolloinkin tyttö suostuu menemään suuremmitta protesteitta vessaan.
Esikoisemme on viimein päässyt kauan toivomaansa uimakouluun. Tänään on kymmenkertaisen uimakoulun viimeinen uintikerta. Tyttö on ollut uimakoulussa osana normaalia uimaopetusryhmää ja hyvin uimakoulu on sujunut. En tiedä onko tytön orastava uimataito uimakoulun aikana merkittävästi parantunut, mutta pääasia on ollut se, että tyttö on uimakoulussa viihtynyt. Jatkoakin on myöhemmin varmasti luvassa.
