Syysloma?

No eihän meillä sellaista ole, mutta nyt monilla muilla on. Ja sen huomaa; päiväkodissa on hiljaisempaa - ja töissä. Aamu- ja iltapäiväruuhkatkin ovat vaatimattomampia. Niinpä siis me arjen uurastajatkin saamme nauttia palan muiden syyslomasta.

Päivä päivältä pimenee. Aamulla on pimeää kun lähdetään ja kun palaamme kotiin, niin eipä mene kauan, kun jo hämärtää. Lehdet ovat melkein jo kaikki tippuneet puista.

Oikeat lomapäivät ovat jossain kaukana kaukana edessä. Niin kaukana, ettei niistä uskalla edes haaveilla.

Yleissivistystä

Esikoistyttöni kertoi minulle muutama päivä sitten, että merihevosilla isät ovat niitä, jotka synnyttävät merihevospoikaset. Piti oikein kaikkitietävästä googlesta katsastaa, pitikö tieto paikkansa - ja pitihän se. Tähän asti olen saanut lapsiltani paljon sydämensivistystä, nyt todistetusti myös hippusen lisää yleissivistystä. Mitähän kaikkea tässä vielä ehtiikään tytöiltä oppia... ?

PS. Tänään tuli postissa kaupungin opetustoimen päätös, että esikoistyttöni on siirretty pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin.

Suuri tulevaisuus

Esikoinen suunnittelee tulevaisuutta. Suunnittelee ensi kesää. Suunnittelee elämäänsä vuosien päähän.

Tänään aiheena on ollut ensi kesän huvipuistoretki. Hän on kysellyt voiko päästä huvipuistoon ja pääseekö kenties samaan huvipuistoon kuin menneenä kesänä. Hän on miettinyt missä kaikissa huvipuistolaitteissa hän haluaa käydä ja meneekö niihin kenties isänsä kanssa vai pääseekö myös pikkusisko mukaan.

Lisäksi tänään hän on miettinyt, mitä kaikkea hän haluaisi joululahjaksi. Ja voin kertoa, että hän haluaa kaikkea. Haluaa tähkäpääprinsessan puvun ja ehdottomasti korkokengät. Haluaa tietynlaisen barbien tykötarpeineen ja ties mitä. Siskoansa hän on haastatellut ja kysellyt tämän lahjatoiveista. Tai paremminkin näyttänyt siskolle lelukatalogia ja tahtonut pikkusiskon näyttää mikä tätä sattuisi kulloisistakin leluartikkeleista eniten kiinnostamaan. Ja niin on löytynyt lahjatoiveet myös pikkusiskolle. Joulupukille on tulossa pitkä lista.

Viime aikoina tytön tekemiin suunnitelmiin on kuulunut myös lista maista, joihin tyttö haluaa matkustaa. Lista on pitkä ja sisältää lukuisia maita maapallon eri kolkista. Matkakohteena on mm. Japanin pääkaupunki Tokio, jonka maanalaisen tyttö haluaa ehdottomasti nähdä. Ja Ranskan Pariisissa on tietysti päästävä käymään, kuten myös Turkin lämmössä. Sanomattakin on selvää, että näitä maailman ihmeitä pitäisi päästä näkemään mahdollisimman pian. Maailman valloitus pitäisi aloittaa mieluiten jo seuraavana lomana. Ja onpa tyttö jo suunnitellut muuttavansa sitten isona ulkomaille ja tulevansa aina välillä tänne Suomeen meitä vanhempia katsomaan.

Ammattikin on jo tietysti mietitty, tosin se on jo ehtinyt vaihtua useampaan kertaan. Aluksi esikoisen ajatuksena oli, että hän alkaisi sairaanhoitajaksi, jotta voisi sitten hoitaa meitä vanhempiaan. Ja pikkusiskolle hän kaavaili hammaslääkärin ammattia, jotta myös hammashuolto tässä perheessä pelaisi.
Välillä on ollut aikomuksena mennä työskentelemään samaan työpaikkaan kuin isä. Nyttemmin esikoisemme on alkanut miettiä, että haluaisikin isona ehkä kilpailla ammatikseen. Ensimmäinen etappi kilpailijan saralla on uimakilpailuun osallistuminen, joka on tähtäimessä sitten, kun hän täyttää seitsämän. Tällä hetkellä kilpailuun osallistumisen esteenä on uimataidon puuttuminen, mutta se ei tyttömme suunnitelmia ole paljon hidastanut. Ainahan voi mennä uimakouluun. - Uimakoulu kuulostaa minustakin toteuttamiskelpoiselta idealta.

Kovin paljon tuntuu jo kuusivuotias elämää miettivän. Tässä eräänä iltana hän totesi minulle, ettei halua kasvaa koskaan aikuiseksi. Kun kysyin miksi ei, hän vastasi, ettei halua tulla vanhaksi ja kuolla. Onneksi elämän rajallisuus ei koske vielä kuusivuotiaan ajatusmaailmaa ja hetken mietittyään hän päätti, ettei kukaan meistä neljästä tule kuolemaan. Annoin aiheen olla, mitäpä sitä vielä tuossa iässä miettimään elämän päättymistä. Ehtiihän elämän väistämättömän rajallisuuden ymmärtää joskus myöhemminkin.

Menneisyys taas tuntuu olevan tytöllemme vieras aikakäsite. Kuka nyt jaksaisi kertoa esimerkiksi tarhapäivän tapahtumista, kun on suuri tulevaisuus mietittävänä. Meillä asuu tulevaisuuden toivo.


PS.
Joulukuun alussa on molempien tyttöjen osastojakso foniatrisella. Esikoisen kohdalla se tuntuu tulevan jo liian pian - mieluusti olisin ajoittanut jakson keväälle, kuten viimeksi. Jaksoa oli pakko aikaistaa, jotta kouluasiat saadaan päätettyä tammi/helmikuussa (keljua - joskin ymmärrettävää, että koulupäätös pitää lyödä lukkoon niin varhain)...

Kaunis sunnuntai

Ihana, kuulaan kaunis ja kiireetön sunnuntai. Kävimme tyttöjen kanssa "pyöräretkellä" ja leikkipuistossa.

Kun on aikaa rauhassa katsella, näkee kaikkea kaunista ympärillään (vaikkei mikään luontovalokuvaaja olekaan...).

Meidän rauhaan ei siis mitään ihmeempää, ollaan vaan oltu ja eletty. Eilen saimme nauttia harvinaisista vieraista, kun omat vanhempani kävivät meillä kylässä. Heidän edellisestä vierailustaan oli yli 3-vuotta aikaa.

Kotipäivä

Tänään meillä on ollut poikkeuksellisesti kotipäivä. Esikoinen oksensi yöllä, joten tarhaan ei ollut asiaa. Niinpä ollaan sitten naisporukalla oltu koko päivä kotona. Minä tosin tein tylsästi työjuttuja sen mitä kotoa käsin pystyin ja yritin siinä sivussa passata tyttöjä.

Onneksi rajumpaa mahatautia ei tullut ja potilas on ollut virkeä ja syönytkin hyvin. Siispä huomenna on taas edessä päiväkotipäivä. Eikä ihan tavallinen päivä sielläkään, huomenna nimittäin on päiväkodissa kuvaus. En tiedä odottavatko tytöt sitä juurikaan, mutta minä kyllä "vähän" :)

Syksyn ja pimenevien iltojen kunniaksi oma pieni ja rakas "kaupunkini" (yksi hullutteluni kohde on nämä talon malliset lyhdyt sun muut joita olen haalinut kotiimme "runsain määrin" ) sai iltavalaistuksensa, siitä kuva näin lopuksi.

 

Hiustenpesupäivä

Sunnuntai on meidän tyttöjen hiustenpesupäivä. Molemmista tytöistämme hiustenpesu on varsin epämiellyttävä operaatio, siksi sen ajankohta onkin hyvä olla tiedossa jo etukäteen, jotta turhalta hiustenpesushokilta vältyttäisiin.

Muistan, etten itsekään pitänyt lapsena hiusten pesemisestä. Hiuksieni pesijäksi kelpasi vain isä ja pyyhe piti olla koko ajan käden ulottuvilla. Kammoni aiheuttaja oli luultavammin joskus silmään mennyt saippuavaahto. Koska siis itse hyvin ymmärrän tyttöjeni vastenmielisyyden hiusten pesemistä kohtaan, olen yrittänyt ottaa kaikki mahdolliset apukonstit ja helpotukset käyttöön.

Ensinnäkin hiustenpesupäivä on tiedossa etukäteen ja siitä tyttöjä ohimennen muistutan tyyliin "huomenna sitten pestään hiukset". Toisekseen vieressä on aina pyyhe ja hiukset pestään niin, ettei saippua varmasti menee silmiin. Olen ohjeistanut tyttöjä pitämään silmiään kiinni ja päätään tietyssä asennossa. Pesu on hoidettu huolellisesti, mutta silti suit sait sukkelaan. Vaikka tyttöjen hiustenpesu tuntuukin olevan melkoinen numero, koitetaan se hoitaa niin, ettei se sitä olisi.Kaikkia variaatioita ja apukeinoja on varmasti kokeiltu; uimalasien käyttämistä, hiusten huuhtomista kauhalla jne, mutta joka lailla suoritettuna operaatio tuntuu olevan yhtä vastenmielinen. Hiustenpesun jälkeen tyttöjä on myös muistettu kehua reippaasta suorituksesta runsain mitoin ja itsekin on näytetty esimerkkiä, miten homma pitää hoitaa.

Kaikesta tästä huolimatta kuopus kiljui taas tänään kuin pistetty sika koko pesun ajan. Pienessä kylpyhuoneessa kiljunta tuntui kimpoilevan kaakeliseinästä toiseen ja tunsin jälleen kerran olevani hetkeä lähenpänä täydellistä kuuroutumistani. Onneksi seuraava kerta on vasta viikon päästä ;-)

Esikoisen kohdalla pesuoperaatio sujui jo varsin mallikkaasti, joskin huomasin, että pesu - tai paremminkin hiusten huuhtelu - tuntuu hänestä edelleen epämiellyttävältä.

Hiusten pesun lisäksi päivään on mahtunut monenlaista. Aamulla haimme kukkia mieheni tädiltä pihallemme istutettavaksi. Valitettavasti kukkien nimet unohdin samantien, joten ensi kesä näyttäköön, millaisia kasveja maasta nousee ja onko ne istutettu niille lainkaan sopivaan paikkaan.  Lisäksi ehdimme tänään käydä vierailulla mieheni vanhempien luona.

Päivään mahtui myös hiukkanen onnea onnettomuudessa. Astianpesukoneemme meni rikki; kesken pesun koneen etuluukun saumoista alkoi "vyöryä" keittiön lattialle vettä, paljon vettä. Onneksi huomasimme tämän samantien, ja isolla nipulla pyyhkeitä saimme kuivattua lattian varsin sukkelaan. Oikeilta vesivahingoilta siis vältyttiin. Kone on tietysti edelleen rikki ja valtava määrä pyyhkeitä odottaa pesuaan.