Erilaisuus

Mitä se on? Sitäkö, että erottuu massasta? On oma persoonansa?

Tyttöni on kohta 6-vuotias. En tiedä, tietääkö hän jo olevansa himpun verran erilainen kuin muut. Tai eikö me kaikki olla erilaisia?

Tyttöni leikkii itseään nuorempien kanssa ja mielellään myös yksin. Harvakseltaan hän sanoo, ettei hänellä ole leikkikavereita. Silloin äidin sydän on murtua.

Tyttöni ei aina ymmärrä mitä häneltä kysytään. Voi vastata väärin ja himppusen asian vierestä. Juttelee paljon, mutta loppujen lopuksi kertoo vähän. Voi kun tietäisin mitä pienen tyttöni ajatuksissa liikkuu. Voi kun tietäisin miltä hänestä tuntuu.

Tuo ihanan kiltti ja iloinen tyttö. Hyvä tyttö. Äidin tyttö. Äidin rakas.

Tyttöni sai paikan ensi syksyksi erityislasten eskariryhmästä, toisesta päiväkodista.

Tarhan muut lapset ovat menossa suurin osa ihan toiseen eskariin. Tyttömmekin luuli pääsevänsä sinne. Odotti sinne pääsyä. Puhui tästä eskarista. Liekkö hän ymmärtää, miksei sinne pääse.

Mitä minun pitäisi hänelle kertoa? Sekö, että hän on erinlainen ja siksi ei mene sinne minne kaikki muut? Pitäisikö kertoa, että hänelle on tiedossa jotain parempaa, jotan erityisempää, hänelle sopivampaa? Entä jos se ei ole parempaa?

Erityislapsia pompotellaan paikasta toiseen. Eskari siellä, varsinainen koulu täällä. Hei! Eikö erityislapsi tarvitsisi pysyvyyttä, sen sijaan, että häntä heiteltäisiin paikasta toiseen? Vai olenko minä väärässä, vai enkö minä osaa vaatia? Joka vuosi on aloitettava alusta, joka vuosi on alettava etsimään uusia ystäviä. Niin on minun erityisen rakkaan tyttöni tehtävä.

11-vuotinen oppivelvollisuus

11-vuotinen oppivelvollisuus ei ole niin paha juttu, miltä se tietämättömän ja ennakkoluuloisen korvaan aluksi kuulosti. Kyseessä ei ole kuitenkaan 11-vuotinen oppipakko, koulun saa toki suorittaa ns. normaalissakin tahdissa. Lapsi saa oman henkilökohtaisen koulusuunnitelman ja tarvittaessa mukautuksia joistakin aineista, jos ei niissä muuten pärjää. Lisäksi lapsi saa opiskella pienemmässä ryhmässä. Hänet saa sijoittaa vain ryhmään, jossa on maksimissaan 20 oppilasta. Niin että kuulostaako tuo muka pahalta? No ei minusta :)

Osastojakso Foniatrisessa päiväyksikössä ja diagnoosi.

Puheterapautin arvion, 5-vuotis neuvolan ja Oulun kaupungin lastenlääkärin tekemien tutkimustan pohjalta tyttömme sai viimein lähetteen tarkempiin tutkimuksiin Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) Foniatrian päiväyksikköön. Tyttömme oli 2 viikon tutkimusjaksolle mentäessä 5v8kk.

Tutkimusjakso oli tytölle raskas, mutta mieluinen. Hän oli hyvin väsynyt tutkimuspäivien jälkeen. Samoin oli myös se vanhempi, joka osastolla kulloinkin oli mukana. Vanhempien rooliksi jäi lähinnä käytävillä norkoilu, tytön sännätessä päiväohjelmansa mukaan aktiviteetistä toiseen. Osastolle tulimme aina aamulla ja päästen iltapäivällä kotiin. Onneksi osasto oli muuttunut päiväosastoksi, eikä siellä ollut enää "yöpymispakkoa", kuten oli aiemmin ollut.

Tytön päiväohjelma koostui n. tunnin jatsoista. Oli "tunteja" puheterapeutin ja psykologin kanssa, "vapaita" leikkituokioita hoitajan kanssa, ryhmätuokioita muiden osaston lasten kanssa.

Osastojakson päätteeksi oli diagnoosin vuoro. Lääkärit mainitsivat aluksi epäilleensä aspergeria, mutta pian oli tullut selville, ettei tämän diagnoosin kriteerit täyttyneet. Diagnoosiksi tuli sen sijaan F83, merkittävä laaja-alainen kehityshäiriö. 

Testien mukaan tytön suoriutuminen oli ollut hyvin epätasaista tutkituilla osa-alueilla, aina omasta ikätasosta huomattavasti alle ikätason. Kielellisellä puolella kokonaiskehitys vastasi vähän alle 4-vuotiaan tasoa (poikkeuksena sanavarasto, joka ikätasoaan laajempi). Suorituspuolella tyttömme suoriutui tutkijoiden mielestä hieman yli 4-vuotiaan tasoisesti. Suorituspuolen viive tai ainakin sen suuruus tuli meille melkoisena yllätyksenä. Tutkimuksissa pääosaan nousi tyttömme merkittävät ymmärtämisen vaikeudet ja keskittymisen lyhytaikaisuus ja omaehtoisuus. Kokonaissuoriutuminen asettui erittäin heikolle tasolle.

Saimme lähetteen toimitaterapeutin arviointiin ja kävimmekin siellä myöhemmin tutkimuksissa.Tutkimuksissa seurattiin mm. tytön kynäotetta ja saksityöskentelyä ja näissä nähtiin selvää hankaluutta. Lisäksi teetettiin paljon tehtäviä; palapelejä, palikkatehtäviä, hahmotustehtäviä (etsi samanlainen kuvio kuvasarjasta, mikä kuvio ei kuulu joukkoon jne.)... Nämä tehtävät menivät ikätasoisesti, osin jopa yli.

Tytön saamista diagnooseista mieltäni jäi kaivelemaan toimitaterapeutin ja psykologien tekemien testien ja niiden tulosten ristiriitaisuus:

Ote toimitaterapeutin arviosta: "Kongitiivisten taitojen arviointi: Motoriikasta vapaassa MVPT -3 hahmottamisen testissä suorituminen vastasi vähän yli iänmukaista keskitasoa. Palapelejä XXX kokosi loogisesti, kuutioiden mallinnukset onnistuivat 7-8 kuutiollakin sujuvasti." 

Ote psykologin arviosta: 
"Mekaanista ei-kielellistä päättelyä ja pienten yksityiskohtien havaitsemista vaativat tehtävät sujuvat ikätason rajoissa. Kuvissa olevien asioiden välisten yhteyksien havaitseminen on vaikeampaa. Avaruudellista hahmottamista ja kokonaisuuksien muodostumista osista vaativat tehtävät ovat hankalia."

Osastojakson päätteeksi tyttömme sai suosituksen 11-vuotisesta oppivelvollisuudesta.