Vai mitä? - kysymyksiä

Olen kuullut tänäänkin tsiljoona "vai mitä?" kysymystä esikoiseltani. Tyttö on höpöttänyt kuin papupata ja joka toinen lause loppunut tähän "vai mitään". Olen meinannut hukkua tytön höpötystulvan alle. Aikanaan sitä oikein odotti että milloin se kyselykausi alkaa. Odotti sitä, milloin tyttö alkaa ylipäänsä juttelemaan ja sitten nyt kun tyttö puhuu ja puhuu ja puhuu, niin ironista kyllä, sitä meinaa muka uupua välillä siihenkin.

Esikoiselle kysymyssanat ovat  hankalia ja jossain vaiheessa, ehkä reilu vuosi sitten tyttö löysi tämän "vai mitä?" - ilmauksen. Toteamus ja siihen perään "vai mitä?" ja *tat-tada-daa* - esikoisen oma kysymyslause oli syntynyt. Ja siitä lähtien tätä vähän erilaista kysymys/toteamuslausetta onkin viljelty ja paljon. Nyt se on tarttunut jopa kuopukselle käyttöön. Ja kyllä se "vai mitä" on välillä lipsahtanut myös ihan omasta suusta.

Esikoinen on vielä varsin sitkeä juttukumppani. Jos tytön esittämiin kysymyksiin/toteamuksiin ei heti ehdi skarppina vastaamaan, niin voi olla varma, että asiasta saa kuulla uudelleen ja yhä uudelleen niin kauan, että asia tulee käsitellyksi.

Joskus tämä "vai mitä" lipsahtaa sellaistenkin lauseiden loppuun, joihin se ei oikeastaan millään muotoa kuulu tai sovi, mutta "vai mitä" valtavine kysymysmerkkeineen leijuu silti ilmassa. Vastaappa siinä sitten jotain järkevää. Onneksi oikeidenkin kysymyssanojen merkitykset alkavat olla tytölle kutakuinkin tuttuja. Toivottavasti niiden käyttö tulee ajan saatossa yleistymään, ystävämme "vai mitän" jäädessä pois käytöstä, hauskaksi muistoksi lapsuusajoilta.