Maanantaina kolahti postilaatikkoon jo odoteltu kirje Kelalta, päätös kuopukselle anotun puheterapian kohtalosta. Ja jippii, päätös oli hyväksytty! Kela myönsi tytöllemme tälle vuodelle 100 puheterapiakäyntiä ja 8 ohjauskäyntiä. Kyllä tällä terapiamäärällä pitäisi jo jonkin sortin tulosta alkaa tulla, jos on tullakseen.
Me vanhemmat tapasimme kuopuksen puheterapeutin heti tiistaiaamusta. Ensivaikutelman perusteella uskon, että kuopuksellamme tulee synkkaamaan hänen kanssaan hyvin, mikä onkin terapialle hyvä lähtökohta! Varsinainen terapia alkaa päiväkodissa ensi viikolla. Molemmat tyttömme ovat parasta aikaa flunssan takia kotihoidossa, joten tälle viikolle emme terapioita vielä sopineet.
Koska Kela myönsi terapian, saamme nuoremmasta tytöstämme nyt myös korotettua vammaistukea. Tukea ei kuitenkaan myönnetty takautuvasti viime syksyltä, liekö hakemukseen tullut joku virhe. Tällöinhän tyttömme kävi viikottaisessa puheterapiassa, joten edellytys perustuelle oli olemassa. Tämä seikka päätöksessä aiheutti lievän pettymyksen ja tulipa juteltua asiasta Kelalla aiemmin töissä olleen kälyni kanssa. Kuinkas sattuikaan, kälyni sattui tuntemaan päätöksen tekijän ja pyysi tätä soittamaan minulle. Niinpä selvisi sitten näppärästi mikä hakemuksessa oli mennyt vikaan. - Hakemuksen liitetenä olleessa epikriisissä ei mainittu puheterapian olleen viikottaista, joten tästä tarvitaan vielä erillinen todistus, mikäli viime syksyn kuukausilta halutaan perusvammaistukea takautuvasti saada. Onneksi kaupungin puheterapeutti lupasi sellaisen meille kirjoittaa. Valitus päätöksestä siis kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti