Rakas kuvapäiväkirja

Olemme ottaneet kuopuksellemme käyttöön joulukuisen tutkimusjakson jälkeen kuvapäiväkirjaan, tai oikeammin vihkoon, joka kulkee tytön mukana kodin ja päiväkodin väliä. Vihko on ollut kovalla käytöllä ja katselulla. Se on saanut osakseen kovaa, mutta pyynteetöntä rakkautta, joten sen sivut ovat jo hiirenkorvilla ja teipatut useampaan kertaan. Tyttö katselee vihkoaan mielellään yksin ja vielä mielummin esittelee sitä muille; meille vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille.Ovatpa päiväkodin muut lapsetkin kiinnostuneita tyttömme vihkosta. Kaikillehan sellainen olisi kiva! Vihkon olemassaolo on mahdollistanut sen, että tytömme pystyy viimein jakamaan jotain kotielämästään päiväkodissa ja toisin päin.

Vihkoa on täytetty usealla tapaa. Sinne on liimattu tytön päivän tapahtumiin liittyviä digikameralla räpsittyjä ja sen jälkeen tulostettuja kuvia, papu.netin kuvapankin kuvia ja muualta internetistä löytyneitä kuvia. Välillä vihkoon on piirretty ja lisäksi vähän myös kirjoitettu. Teksi on tarkoittettu vihkoa lukeville aikuisille selventämään vihkossa kuvitettuja asioita. Kun vihkon katsojalla on parempi kokonaiskuva, mitä kuopuksemme on touhuillut, pystyy katsoja myös paremmin esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä pikku neidille.

Suosittelen tällaista vihkoa ihan ehdottomasti kaikille niille, joilla on kertova puhe kaipaa treenausta! Myös esikoisellamme on vastaavanlainen vihko käytössä. Siellä on tosin enemmän tekstiä kuin kuopuksen kirjassa, koska esikoinen on lukutaitoinen ja pystyy siksi hyödyntämään kirjoitettua tekstiä kerronnan ja keskustelun tukena