Nyt on koulun vanhempainilta -neitsyys menetetty. Eli esikoisen koulun ensimmäinen vanhempainilta takana. Aluksi oli yleistä asiaa kaikille yhteisesti koulun salissa ja sen jälkeen lasten omissa luokissa opettajan pitämä info/keskustelutuokio erikseen. Mukavan se oli käydä oman lapsosen pulpetissa istumassa ja kuuntelemassa, että mitä kaikkea tähän koulun alkuun liittyykään.
Tyttösen pulpetti oli melkein yhtä sekaisin kuin oman äitinsä pulpetti aikanaan. Itse muistan lapsena kuinka opettaja "torui" minua siitä, etten ollut järjestänyt pulpettiani ennen vanhempainiltaa, vaan pulpetin sisälmys oli ollut yhtä iloista sekasotkua ja äitini oli sitä sitten joutunut järjestelemään. Tästä seurauksena se, että kirjat sun muut koulutarvikkeet olivat edes kohtalaisessa järjestyksessä pulpetissani tuosta hetkestä eteenpäin. Jotenkin tuntuu, että sekä minulta, että tyttäreltäni puuttuvat "pedanttiset prinsessageenit" ja olemmekin enemmän "ellun kanat" -tyyppisiä naisihmisiä.
Tyttö on kadottanut tällä viikolla 1 ja puoli paria sormikkaita ja nythän on vasta keskiviikko menossa. - Sormikkaiden kadottamisesta muistan äitinikin aikanaan minulle naputtaneen, joten tuntuu, että jossain määrin ymmärrän tyttöni huolimattomuutta. Toki olen yrittänyt häntä kovasti opettaa tavaroistaan huolta pitämään. Ihan hirvittää, että milloin tuo tyttö hukkaa koululle jotain arvokkaampaa - joka jää sitten pahimmassa tapauksessa vielä sille tiellensä. No, jospa se tyttö oppisi pitämään omista tavaroistaan kunnolla huolta.
Niin ja siis siitä vanhempainillasta vielä. Siellä opettaja kertoili yleisesti, miten syksy on lapsilla lähtenyt käyntiin ja kuinka integrointia ns. normiluokkaan järjestetään. Yleisiä käytäntöjä käytiin läpi ja pari sanaa ehdin vaihtaa open kanssa myös kahden kesken siitä, miten tyttärelläni on lähtenyt koulu sujumaan.
Opettajan mukaan esikoisemme on ollut reipas oppilaan alku. Aluksi oli näyttänyt siltä, että tyttömme jää välitunneilla ihan yksin, mutta että hän on nyt vähitellen hakeutunut myös muiden lasten seuraan. Kuitenkin oma tuntemukseni on, ettei tytöllä ole ainakaan vielä koulussa ketään varsinaista kaveria. Kovasti aina yritän tytöltä kysellä, miten koulussa on mennyt ja mitä hän on siellä hommaillut, mutta eipä tuo neiti paljoakaan yleensä kerro, joten melko vähillä tiedoilla sitä saa luvan pärjätä. On siis jo koittanut se aika, ettei äiti enää tiedä kaikkea oman lapsensa elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti