Suuri tulevaisuus

Esikoinen suunnittelee tulevaisuutta. Suunnittelee ensi kesää. Suunnittelee elämäänsä vuosien päähän.

Tänään aiheena on ollut ensi kesän huvipuistoretki. Hän on kysellyt voiko päästä huvipuistoon ja pääseekö kenties samaan huvipuistoon kuin menneenä kesänä. Hän on miettinyt missä kaikissa huvipuistolaitteissa hän haluaa käydä ja meneekö niihin kenties isänsä kanssa vai pääseekö myös pikkusisko mukaan.

Lisäksi tänään hän on miettinyt, mitä kaikkea hän haluaisi joululahjaksi. Ja voin kertoa, että hän haluaa kaikkea. Haluaa tähkäpääprinsessan puvun ja ehdottomasti korkokengät. Haluaa tietynlaisen barbien tykötarpeineen ja ties mitä. Siskoansa hän on haastatellut ja kysellyt tämän lahjatoiveista. Tai paremminkin näyttänyt siskolle lelukatalogia ja tahtonut pikkusiskon näyttää mikä tätä sattuisi kulloisistakin leluartikkeleista eniten kiinnostamaan. Ja niin on löytynyt lahjatoiveet myös pikkusiskolle. Joulupukille on tulossa pitkä lista.

Viime aikoina tytön tekemiin suunnitelmiin on kuulunut myös lista maista, joihin tyttö haluaa matkustaa. Lista on pitkä ja sisältää lukuisia maita maapallon eri kolkista. Matkakohteena on mm. Japanin pääkaupunki Tokio, jonka maanalaisen tyttö haluaa ehdottomasti nähdä. Ja Ranskan Pariisissa on tietysti päästävä käymään, kuten myös Turkin lämmössä. Sanomattakin on selvää, että näitä maailman ihmeitä pitäisi päästä näkemään mahdollisimman pian. Maailman valloitus pitäisi aloittaa mieluiten jo seuraavana lomana. Ja onpa tyttö jo suunnitellut muuttavansa sitten isona ulkomaille ja tulevansa aina välillä tänne Suomeen meitä vanhempia katsomaan.

Ammattikin on jo tietysti mietitty, tosin se on jo ehtinyt vaihtua useampaan kertaan. Aluksi esikoisen ajatuksena oli, että hän alkaisi sairaanhoitajaksi, jotta voisi sitten hoitaa meitä vanhempiaan. Ja pikkusiskolle hän kaavaili hammaslääkärin ammattia, jotta myös hammashuolto tässä perheessä pelaisi.
Välillä on ollut aikomuksena mennä työskentelemään samaan työpaikkaan kuin isä. Nyttemmin esikoisemme on alkanut miettiä, että haluaisikin isona ehkä kilpailla ammatikseen. Ensimmäinen etappi kilpailijan saralla on uimakilpailuun osallistuminen, joka on tähtäimessä sitten, kun hän täyttää seitsämän. Tällä hetkellä kilpailuun osallistumisen esteenä on uimataidon puuttuminen, mutta se ei tyttömme suunnitelmia ole paljon hidastanut. Ainahan voi mennä uimakouluun. - Uimakoulu kuulostaa minustakin toteuttamiskelpoiselta idealta.

Kovin paljon tuntuu jo kuusivuotias elämää miettivän. Tässä eräänä iltana hän totesi minulle, ettei halua kasvaa koskaan aikuiseksi. Kun kysyin miksi ei, hän vastasi, ettei halua tulla vanhaksi ja kuolla. Onneksi elämän rajallisuus ei koske vielä kuusivuotiaan ajatusmaailmaa ja hetken mietittyään hän päätti, ettei kukaan meistä neljästä tule kuolemaan. Annoin aiheen olla, mitäpä sitä vielä tuossa iässä miettimään elämän päättymistä. Ehtiihän elämän väistämättömän rajallisuuden ymmärtää joskus myöhemminkin.

Menneisyys taas tuntuu olevan tytöllemme vieras aikakäsite. Kuka nyt jaksaisi kertoa esimerkiksi tarhapäivän tapahtumista, kun on suuri tulevaisuus mietittävänä. Meillä asuu tulevaisuuden toivo.


PS.
Joulukuun alussa on molempien tyttöjen osastojakso foniatrisella. Esikoisen kohdalla se tuntuu tulevan jo liian pian - mieluusti olisin ajoittanut jakson keväälle, kuten viimeksi. Jaksoa oli pakko aikaistaa, jotta kouluasiat saadaan päätettyä tammi/helmikuussa (keljua - joskin ymmärrettävää, että koulupäätös pitää lyödä lukkoon niin varhain)...