On kulunut reilut parisen vuotta siitä, kun esikoisellamme diagnosoitiin olevan merkittävä laaja-alainen kehityshäiriö. Eilen tämä samainen tyttö haki ensimmäisen kevättodistuksensa suoritettuaan ensimmäisen luokkansa yleisopetuksessa.Vielä eskarivuoden jouluna päiväkodista annetusta kirjallisessa arviossa, joka tehtiin Foniatrian tutkimusjaksoa varten, oli arvioitu, ettei tyttömme (jolla siis on 11-vuotinen oppivelvollisuus) tulisi selviämään yleisopetuksessa.
Toki tie ei ole ollut ihan kivetön, mutta eilen, ennen kesälaitumelle kirmaamistaan tyttömme sai koulusta rastitodistuksen, jossa ei juuri parempia "arvosanoja" olisi voinut edes olla. Äidinkielen "Ilmaiset itseäsi ja kuuntelet muita" ja työtaitojen "Toimit ryhmässä" olivat nekin menneet "hyvin", kaikki muu "erittäin hyvin". Minusta se on melkoisen hyvin tytöltä, jonka kehityksestä asiantuntijat olivat vielä parisen vuotta sitten syvästi huolissaan. Ainakin tämän tytön äidin rinnassa läikkyy syvä onni ja usko tyttönsä pärjäämisen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti